Tähän päivään liittyy kaksi kirkkoa sivuavaa uutista.
Ensin hyvät uutiset: Turun piispaksi on alustavan ääntenlaskun perusteella valittu Mari Leppänen. Upea ja viisas ihminen. Se antaa toivoa kaltaisilleni pessimisteille, jotka ovat jo olleet heittämässä hanskat tiskiin kirkon suhteen. Marin valinnasta iloitsen vilpittömästi ja tunnustan, että pessimistinä en uskonut että häntä valittaisiin toiveistani huolimatta.
Sitten huonot uutiset ja lisäkysymykset, joita ne herättävät: Suuresti arvostamani toimittaja Johanna Korhonen kiinnitti vastikään huomiota siihen, että Helsingin piispa Teemu Laajasalo erosi 27.11. yhtäkkiä Suomen lähetysseuran hallituksesta. Siis aivan yhtäkkiä kesken kaiken, ja tiedotti asiasta Facebook-sivullaan kirjoittaen muun muassa näin:
”Luvan myöntävä Arpajaishallinto antoi mahdollisuuden tehdä muutoksia seuran hallinnon järjestämiseen siten, että olisin voinut jatkaa hallituksessa, mutta oman arvioni mukaan muutokset olisivat lisänneet työtä ja kuormittaneet Lähetysseuran hallintoa kohtuuttomasti. En halua, että menneisyyteni epäonnistumiset estäisivät seuran tulevaisuuden onnistumisia. Siksi päätin erota.” (sitaatti Laajasalon päivityksestä 27.11.)
Toinen suuresti arvostamani toimittaja, kirkollisiin aiheisiin erikoistunut Samuli Suonpää tarttui Suomen Kuvalehden toimeksiannosta asiaan ja selvitti sitä. Eivätkä asiat tietenkään olleet ihan noin kauniisti menneet.
Jutun mukaan poliisi lähetti Lähetysseuraan kaksi kirjettä, joissa toisessa puhuttiin tämän vuoden menossa olevasta rahankeräysluvasta ja toisessa puhuttiin ensi vuoden luvasta. Kirjeiden sisältö oli tiukka:
”Laajasalon oli joko lähdettävä hallituksesta tai yhdistyksen oli järjestettävä hallintonsa uudella tavalla.
Poliisihallitus edellytti, että Laajasalolla ei voi olla mitään osallisuutta, vaikutusmahdollisuuksia tai päätäntävaltaa organisaation talousasioihin eikä näin ollen myöskään rahankeräyksen järjestämistä ja rahankeräysvarojen käyttöä koskevaan päätöksentekoon.” (lainaus jutusta)
Samulin kirjoittama juttu herätti kovasti kysymyksiä. Ensimmäisenä juutuin miettimään sitä, kuinka Lähetysseuran viestintäyksikössä on voitu tehdä tiedote, joka ei perustu tosiasioihin. Ovatko he karismaattisen Laajasalon lumoissa ja uskoneet hänen sanaansa noudattamatta viestinnässäkin aiheellista lähdekritiikkiä? Vai onko Lähetysseuran johdon suunnalta kerrottu heille, millä sanoin asiasta pitää tiedottaa? Kummin vain, ammattiylpeyden puutteellehan se näyttää. Tai sitten ammattitaidottomuudelle, mikäli kukaan ei ole hoksannut tarkistaa poliisin viestien sisältöä ennen tiedotteen lähettämistä.
Toiseksi mietin, miten on mahdollista, että noin tärkeä kirje, siis tämän vuoden rahankeräyslupaa koskeva poliisilta tullut kirje – tai itse asiassa mikä tahansa poliisilta saapunut kirje – jäisi missään organisaatiossa nurkkiin pölyä keräämään. En oikein usko siihen. Kyllä ainakin minulla poliisilta tulevat kirjeet menevät automaattisesti avattavan postin kärkeen ja samoin uskon käyvän kaikille muillekin normaalirehdeille ihmisille. Mitä kirjeelle siis todellisuudessa tapahtui?
Kolmanneksi mietin, että minkään yrityksen tai yhdistyksen hallitukselta ei saa koskaan pimittää mitään. Hallitus on aina toimitusjohtajan tai toiminnanjohtajan pomo ja työn valvoja. Hallitus päättää linjauksista kaiken käytettävissään olevan tiedon pohjalta ja toimitusjohtaja tai toiminnanjohtaja siirtää linjaukset käytännön työksi johtamassaan organisaatiossa. Nyt hallitus ei ole päässyt toimimaan kaiken käytettäväkseen tarkoitetun tiedon pohjalta, kun sille ei ole kerrottu akuutimmasta kirjeestä mitään. Edes varapuheenjohtaja ei ole tiennyt siitä. Iso moka. Niin iso, että tuosta seuraisi helposti vähintäänkin varoitus yrityksen tai yhdistyksen toimitusjohtajalle tai toiminnanjohtajalle, mahdollisesti jopa irtisanominen.
Toivon, että näitä kysymyksiä pohditaan mediassa ja myös Suomen lähetysseurassa ja kirkossa. Toivon myös, että media kirjoittaa tästä niin monta jatkojuttua, että asia saadaan kunnolla selvitettyä.
Ehkä yllätyksenä itsellenikin piispa Laajasalon toiminta ja totuutta vapaasti uudelleen muotoileva Facebook-päivitys sen sijaan eivät herätä minussa kysymyksiä. Ne vahvistavat käsitystäni hänestä – eikä se käsitys ole myönteinen. Fiksu ihminen eroaisi tehtävästään, ja onhan piispan tehtävästä pienemmästäkin syystä erottukin, mutta voisin pistää lanttini likoon sen puolesta, ettei Laajasalo ole halukas luopumaan saavuttamistaan eduista ja eroamaan tehtävästä, jolle tuottaa kyllä lähinnä haittaa ja häpeää.