Toisinaan tympäännyn valitukseen siitä, miten kalliiksi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen tulee. Onhan se kallista, ilman muuta. Jokainen meistä suomalaisista tulee jossain kuulemani laskelman mukaan Suomen valtiolle kalliimmaksi kuin pystymme koskaan omalla tuottavuudellamme takaisin maksamaan.
Siitä huolimatta maksan mielelläni veroja siitä, että peruspalvelut ovat kunnossa. Ne kun ovat oikeasti pienen yrityksen ja sen työntekijänkin paras ystävä, väitän. Niiden pitää kuitenkin olla parasta mahdollista palvelua mitä käytettävissä olevilla veroeuroilla ja palveluiden käyttömaksuista kertyvillä tuloilla pystytään tuottamaan, välttäväntasoinen ei kelpaa. (Mieleni tekisi väittää, että välttäväntasoiset peruspalvelut ovat yrityksen pahin vihollinen, mutta tätä en vielä ole pohtinut niin pitkälle, että uskaltaisin panna päätäni pantiksi.)
Otetaanpa esimerkki päivähoidon ja varhaiskasvatuksen puolelta siitä, mikä tekee laadukkaasta päivähoidosta yrittäjän parhaan ystävän:
Päiväkodissa olevat lapset sairastavat noin kaksi kertaa enemmän kuin kotona hoidettavat ikätoverinsa. Lasten infektioalttiuteen vaikuttaa eniten päiväkotiryhmän koko. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat päiväkodin koko, päiväkotiin lapsia hoitoon tuovien perheiden lukumäärä sekä ruuan jakoon osallistuvien henkilöiden lukumäärä.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa kerrotaan, miten oululaisissa päiväkodeissa oli kiinnitetty erityistä huomiota hygieniaan, keskitetty ruuanjako yhdelle henkilölle, lopetettu hampaiden harjaus ja varattu erillinen paikka vaipanvaihdolle. Lisäksi henkilöstöä oli kehotettu jäämään töistä pois heti infektion ensi oireiden tullessa. Tulos: Vanhempien työstä poissaolot vähenivät 24 %:lla, yhteensä 2,5 miestyövuodella! Puhumattakaan siitä, että todennäköisesti niin päiväkodeissa kuin kotonakin elämänlaatu, jaksaminen ja hyvinvointi paranivat, kun sairastaminen väheni.
Elinkeinoelämän keskusliitto on laskenut, että sairauslomapäivän hinta on keskimäärin 350 euroa.
Testataanpa, mitä se oikeasti maksaa: Suomalaisten mediaanipalkka vuonna 2015 oli Talouselämän mukaan 2963 euroa, otetaan se laskelman pohjaksi. Siihen pitää tietenkin lisätä mukaan loma-ajan palkka, tyel-maksu, työttömyysvakuutusmaksu, pakolliset vakuutuskulut, sosiaaliturvamaksu, vuokra, tietokoneen kustannukset, puhelimen kustannukset, työvaatteet…
Otan mallia Auria Yrityslaskennan luvuista ja lasken, että työntekijän 2963 euron bruttopalkasta tulee yritykselle 4411 euron kustannus. Kun se jaetaan kuukauden työpäivien määrällä (21) tulee yhden päivän hinnaksi 210 euroa. Lukuun pitää kuitenkin lisätä vielä päivältä saamatta jäänyt tuotto, olkoon se vaikka 425 euroa (5 x 85 euroa). Yhden päivän hinnaksi tulee siis 635 euroa.
Alle 3-vuotias lapsi sairastaa keskimäärin 10 flunssaa vuodessa. Oletan, että vanhemmalle tulee kaksi poissaolopäivää kutakin flunssaa kohti, eli vuodessa 20 poissaolopäivää lapsen sairauksien vuoksi. Se maksaa työnantajalle 12 700 euroa vuodessa. Aikamoinen summa! Eikä tuo jää vain työnantajan tappioksi, vaan se tarkoittaa, että työntekijälle ei ole varaa maksaa parempaa palkkaa, yhteiskunnalla jää verotuloja saamatta ja talouden pyöriä jää pyörimättä, kun raha ei siirry paikalliseen kulutukseen.
Jokainen voi itse laskea, millainen kertymä tuosta tulee, kun otetaan pohjaksi 25 lapsen päiväkotiryhmä tai vaikka kaikki Oulun kaupungin päiväkodit. Jos ryhmäkokoja pienentämällä ja päivähoidon laatua parantamalla saadaan vanhempien työstä poissaoloja vähennettyä 24 prosentilla ja siten lisättyä yritysten tuottavuutta (joka ei tokikaan lisäänny automaattisesti poissaolojen vähenemistä vastaavalla summalla) on sillä aikamoinen vaikutus koko Oulun talousalueen vireyteen!
Aivan kuten hyvälaatuinen varhaiskasvatus ja päivähoito ovat yrittäjän parhaat ystävät, ovat sitä myös toimiva ja laadukas vanhustenhuolto, terveydenhuolto ja erikoissairaanhoito, toimiva infra, laadukas koulutus, terveet rakennukset. Jokainen näistä ansaitsisi oman kirjoituksensa, sillä jokaisen vaikutukset ovat konkreettiset.
PS Kun puhun päivähoidon ja varhaiskasvatuksen laadusta, tarkoitan esimerkiksi asianmukaisia, varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon sopivia tiloja, riittävää määrää henkilöstöä, terveitä rakennuksia ja kaikkea muuta, mikä tekee päiväkodista loistopaikan lapselle. Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon laatua voi mitata monilla muillakin tavoilla ja sitä voi arvostaa monista muistakin syistä. Keskityin tässä kirjoituksessa kuitenkin huonon laadun aiheuttamiin kustannuksiin, koska ne on helppo laskea ja niiden seurauksetkin on helppo arvioida.